Vuosilukuja
Että voisi näyttäytyä ehjässä asussa, täytyy ensin riisua risa. Samalla kun Kosolan taloa on riisuttu, on päästy näkemään kauan kätkössä olleita pintoja ja voitu tehdä päätelmiä talon rakennusvaiheista.
Kosolan talon kadunsuuntaisessa siipiosassa on merkkejä siitä, että osa hirsistä on rakennusvuotta 1861 reilusti vanhempia, mahdollisesti ruotsinvallan ajalta olevia. Hirsirakentamisessa on aina osattu kierrättää rakennusosia ja vaikuttaa siltä, että niin on tehty täälläkin. "Lapuaa pitkin poikin" -fb-ryhmässä noteerasin päiväämättömän lehtileikkeen, jossa mainittiin ilmeisesti perimätietoon pohjautuen, että talon paikalta oli purettu siinä aiemmin sijainnut, huonokuntoinen talo. On siis hyvin mahdollista, että nykyistä siipiosaa rakennettaessa hyödynnettiin juuri tämän paikalta puretun edellisen talon hirsiä.
Tähän tilaan on tultu pihan puolella sijainneesta ovesta. Seinissä näkyy, missä vintinportaat ovat sijainneet. Entinen porstua siis! |
Betonivalut on poistettu kadunpuoleisesta siivestä. Vanhat muurinpohjat jätetään sijoilleen. Valun tilalle tulee rossipohja, jota varten maapohjaa madalletaan. |
Myös Kosolan joensuuntaisessa siivessä on aloitettu lattioiden purku kengitysten tekemistä varten. Tupakkiaskiin on Eero Franssila merkinnyt edellisten korjausten päivämäärän vuonna 1959.
Seinien levytyksiä on samalla otettu pois kokonaisina. Niiden alla on joissain kohdin rippeitä pinkopahvituksista ja pieniä fragmentteja aikaisemmista tapeteista. Alimpana on monessa kohtaa ilahduttavasti säilynyt suoraan hirrelle liimattua sanomalehteä, joka auttaa iänmäärityksessä.
Sanomalehteä vuodelta 1883. Toisessa sanomalehdessä samalla seinällä päiväys on vuodelle 1893. |
Mikäli joensuuntainen siipiosa rakennettiin vuonna 1887, sen rakennuttajina olivat Juho ja Sanna Kero eikä rakennuttajaksi mainittu Matti Vilhelm Antila, joka kuoli jo vuonna 1870. Jos Matti Antila on rakennuttanut taloa, kyse voi olla vain kadunsuuntaisesta siivestä. Sitä rakennettaessa Haaramäki oli vasta 21-vuotias. Tämä ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että hän olisi ollut tekemässä myös talon vanhaa osaa. Edelleen, mikäli nämä ajoitukset pitävät paikkansa, maakauppias Wikman perheineen ei koskaan asunut joenpuoleisessa siivessä.
Sanna Kero oli Filppulan tyttäriä, eli Kerot rakensivat suvun maille. Sanna Kero oli myös Maria Kosolan sisar, joten Kerojen mennessä konkurssiin kaupat Kosoloiden kanssa tehtiin "sukuun" ja omistus säilyi samassa perhepiirissä.
Ainoa edelleen seinässä kiinni oleva tapettipinta löytyi joenpuoleisen siiven toisesta päädystä, ja kas - siinä oli tallessa IKL:n vaakuna. Tämä säilytetään osana talon historiaa. |